Poika kasvoi vain
Ei tissi voi riittää ain
Uutta ruokaa hain
Lasten ruokkiminen. Perhana, mikä aihe. Tasapainoilua täydellisen terveellisen ravintoehdottomuuden ja löyhän pikaruokinnan välillä.
Minulla on ollut adhd-taipumuksia jo niin kauan kuin muistan, siis ihan lapsuudesta asti. Ehkä harmittavimpina piirteinä voisin mainita keskittymiskyvyn puuttumisen ja väsymyskohtaukset. Ruokavaliolla olen pystynyt vaikuttamaan aika paljon juuri näihin seikkoihin ja parantanut oloani. Minusta olisi kamalan mukava saada myös omalle lapselleni pirteä, jaksava ja hyvä olo.
Ennen kuin alan hurskastelemaan, teen tunnustukseni. Olen antanut 8kk vanhan poikani maistaa/syödä karjalanpiirakkaa, epäluomutuotteita, marjoja, joissa on ollut valkoista sokeria, ja pääsiäisenä annoin suklaamurun ja mämmiä. Olen myös tarjonnut kaupan purkkiruokia laiskuuttani. Nyt asetan sädekehän jälleen pääni päälle.
Sovellan lapseni ruokkimisessa aika lailla samoja periaatteita kuin itseni. Pidän hyvänä käsittelemättömiä ruokia, luomuvaitoehtoja, viljoista suosin kauraa ja ohraa, tarjoan kasviksia, marjoja, kookosrasvaa ja hedelmiä. Vältän kaikkea valkoista (sokeri, riisi, jauhot), perunaa ja sitten näitä tuotteita, joita neuvolasta suositellaan vältettäväksi ennen yhden vuoden ikää; maitoa, hunajaa jne. Välttelen kuitenkin ehdottomuutta.
Opettelemme vasta kiinteiden ruokien syömistä, ja tällä hetkellä päivässä menee tissin lisäksi aamu- ja iltapuuro, kasviksia sormiruokana, mahdollisesti jotain hedelmää ja "pääruoka". Aamupuurona on hitaasti kypsyvää kauraa tai maatiaisohraa hedelmä-/marjasoseella. Kasviksina tarjoan yleensä kurkkua, tomaattia, paprikaa tai salaattia. Hedelmistä ehdottomaksi suosikiksi on noussut (mehukas, kypsä) päärynä. Pääruoka voi olla melkein mitä sattuu. Joskus soseutin porkkanaa ja kananmunaa, kerran tein luomujauhelihasta pullia (elämäni ensimmäiset lihapullat, lapsi-raukka..), olen keittänyt parsakaalia, tehnyt kookosmaitouunilohta.. Pääruuan kanssa en yleensä tarjoile peruslisäkkeitä kuten riisiä ja perunaa. Jos pääruoka on sosetta, niin annan sen kanssa yleensä myös esimerkiksi kurkkua, että poju voi sillä hinkata ikeniään, hampaita kun tekee.
Sormiruoka ei ole minulle mikään uskonnon asia, mutta sehän on silti aivan nerokasta! Kun lapsella on tekemistä ruuan kanssa, niin hän yleensä istuu aika keskittyneesti ruokapöydässä, ja äippäkin pääsee sitten syömään. Minusta se on aivan loistava järjestely. Lisäksi neuvolatäti on kovasti kehunut varhaista ja vahvaa pinsettiotetta. Ja äiti hykerteli tyytyväisenä oman lapsensa erinomaisuutta... Miinuspuolena mainittakoon nyt kuitenkin pienet adrenaliiniryöpsähdykset, kun luulee lapsensa tukehtuvan. Lisäksi meidän pojalla oli hetken sellainen vaihe, että hän tunki suunsa niin täyteen ruokaa, että oksensi kaiken pöydälle. Söpöä. Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu. Jos ei ole siisteyden kanssa kovin hysteerinen..
Tulen pohtimaan lapsen ruokailua varmasti vielä useaan otteeseen, mutta pidettäköön tämä nyt uuden aiheen esittelytekstinä. Loppuun laitan vielä yhden puuroreseptin, jonka havaitsin hyvänmakuiseksi ihan pojankin mielestä. On yllättävän vaikeaa tehdä hyvää ja terveellistä ruokaa ilman suolaa.
Banaani-appelsiini-puuro
Pari lusikallista veteen keitettyjä maatiaisohrahiutaleita
1/2 banaani
2 ruokalusikallista hedelmälihaa sisältävää luomuappelsiinimehua
Vinkki: puurojen kanssa pääsee helpommalla, kun keittää esimerkiksi kahden päivän puurot kerralla. Eiköhän ne jääkaapissa säily. En itse ainakaan jaksa keitellä joka aamu puolta tuntia näitä minun hyveellisiä puuroja. Pidän puurot marja- ja hedelmäsoseista erillään, niin voin vaihtaa makuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti