Tyhmentymistä ja intuitioita

Olen ollut aina mukamas vähän viisaampi asioissa, jotka ovat kytköksissä ravitsemukseen. Ikuisena laihduttajana olen oppinut ruokien ravintoarvot ulkoa ja kehitellyt päässäni lukemaani tietoon perustuvia ihanteita. Tiedättehän; 1g proteiinia/painokilo, tarpeeksi kuituja, kaloreita vajeella, liikaa vettä, lisäravinteita ja plaaplaa. Mutta nytpä päätti tämäkin vanhan koulukunnan terveilijä avata mieltään. Entäpä, jos ravitsemus onkin yksilökohtaisempaa ja entä jos tietyt ihanteet perustuisivatkin yksilön tarpeeseen? Entäpä jos kuuntelisi herkemmin itseään ja omaa kehoaan?

Kaikki lähti siitä, kun imetysajan alussa soija tipahti  ruokavaliosta pois poikani mahaongelmien takia. No, tällaisena jämähtäneenä kasvissyöjänä se olikin hankala paikka. Palkokasvien kanssa tilanne oli aluksi sama. Poikani reagoi voimalla huonosti öisin. Mitä jää? Yritin tapani mukaan syödä tätä kaikkien proteiinituotteiden kuningasta, vähärasvaista maitorahkaa. Ainut ongelma asiassa oli se, että rahka maistuu minusta aivan hervottoman, ällöttävän ja inhottavan pahalle. Ei ihan niin pahalle, kuin levä, mutta silti pahalle. Väkisin syöminen aiheutti lisäinhon rahkaa kohtaan ja päätin, että en enää katsele jääkaapissani moista pahanilmanlintua. Pohdin proteiiniongelmaa hipimmän sisareni kanssa puhelimessa ja hän totesi, että: "eihän ihminen tarvitse niin paljoa proteiinia.". Minä vanhana kuntosali- ja urheilukauppatyöntekijänä naurahdin ylimielisesti ja jätin kommentin omaan arvoonsa. Totta kai ihminen tarvitsee koko ajan aivan hitosti proteiina. Perhana soikoon. Angelina Joliekin kuulemma syö 2g proteiinia/painokilo.

No sitten minä vähän luin lisää ja ajattelin. Alkoi uteluttaa tämä koko homma. Ehkäpä minä olenkin hieman opetellut näitä speksejä ulkoa, enkä niinkään ole kuunnellut intuitiota. Intuitio ehkä kuitenkin osaa suhteuttaa ravitsemuksen lähemmäksi minun omaa henkilökohtaista tarvettani. En tässä nyt tarkoita sitä, että mikäli intuitio kertoo nälkäiselle minulle kaupassa karkkiosastolla, että nyt olisi hyvä ajatus survoa kitaan kaikki mahdollinen sokeri, niin se olisi totuus minun priorisista tarpeistani. Maalaisjärki lienee ravitsemuksessakin hyvä lisä. Suositeltakoon vähintään 1 mittayksikkö/painokilo.

En enää väkisin tunge suuhuni asioita, jotka maistuvat minusta pahalle. En syö soijaa enää lainkaan. Palkokasvit alkavat pikkuhiljaa palata ruokavalioon. Huomasin, ettei perussalaatti ole maailman ainoa salaatti. En laske kaloreita. Yritän käyttää mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa. Pyrin hyvään fiilikseen.

En tähän esittelypätkään kirjoita vielä juttuja, joita olen tutkiskellut ja asioita, joita olen mitä epätieteellisimmin todennut. Ne saakoon omat tekstinsä. Mitään minun totuuttani mistään ette tule tältä foorumilta lukemaan - selittämättömät ovat ravinnon ja ihmisen kohtausristeykset - mutta ajatuksia lupaan välillä tuoda ilmi. Välillä vähän huonompia ja välillä toivottavasti parempia.

Lisäksi olen todella huono tekemään mitään ruokaa reseptin avulla. Aina rupean hifistelemään tai keulimaan. Niinpä ajattelin tähän blogiin koota omia reseptejäni ja tarinoita niiden takaa. Aina välillä joku ruoka onnistuu!

Ps. odottakaas vaan, kun alan hifistelemään lastenruualla!!